Varjokuva

Tanssiyleisön suosikkiorkesteri Varjokuva on valinnut linjakseen perinteisen tanssimusiikin, jossa soitannollisen rungon muodostaa 50- ja 60 -lukulainen melodinen rytmimusiikki. Tanssilavatunnelman synnyttäminen paikassa kuin paikassa on tämän yhtyeen jokailtainen tavoite!

Varjokuvan keikkakalenterissa esiintyvät lisämerkinnät:
· VK - Varjokuva esiintymässä, Kyösti Mäkimattila ei paikalla
· KM - Kyösti tilaisuudessa yksin, Varjokuva ei paikalla

· HN - Hovinarrit Kyöstin säestäjänä, Varjokuva ei paikalla
· RS - Räätälöity Kyöstin säestys, muusikkoja yksi, kaksi, kolme tai useampi
· Ellei erikoismerkintää ole, paikalla on Kyösti Mäkimattila & Varjokuva

  • Yleistä
  • Saavutukset
  • Pressikuvat

Varjokuvan alkutahdit otettiin viime vuosituhannen loppumetreillä. Pienessä Yläneen kunnassa asuneet Mäkimattilan ja Kulmalan veljekset päättivät yhdistää voimansa - soittaakseen heille kovin rakasta rautalanka- ja Beat -musiikkia. Bändi sai nimekseen The Cruels. Keikkoja tehtiin tyypilliseen tapaan seutukunnan seurojentalojen tansseissa, häissä ja muissa juhlatilaisuuksissa. Tarvittaessa kokoonpanoon liittyi myös legendaarinen haitaristi-kitaristi Turo Lento.

Vuonna 2002 The Cruels päätti osallistua SMORK -kilpailuun Ylläksellä. Kisan voitto tuli kotiin, samalla orkesterin nimi muuttui nykyiseen muotoonsa ja Turo Lento liittyi ryhmään vakiojäseneksi. Voiton jälkeen yhtye keikkaili ahkerasti, toimien mm. Viking Linella Amore!- ja Ilta Välimerellä -showiltojen orkesterina. Vuonna 2005 yhtye päätti osallistua uudelleen SMORK:iin, koska pääpalkintona oli luvassa TV-näkyvyyttä suosikkiohjelma Kesäillan Valssi -housebändipestin muodossa. Muutaman vuoden takainen voitto uusiutui, ja sen seurauksena Varjokuva tuli kansalle tutuksi viikoittaisen TV-esiintymisen myötä kesinä 2005 ja 2006.

Yhtyeen levytysura alkoi vuonnna 2006 julkaistuilla singleillä Sua odotan ja Kesämuisto. Ensimmäinen pitkäsoitto, nimeltään Varjokuva, näki päivänvalon vuonna 2007. Sittemmin Varjokuva-albumeita on julkaistu tasaisin väliajoin. 

Pitkän linjan yhtyeelle on ominaista myös se, että kokoonpano on matkan varrella muuttanut muotoaan. Molemmista alkuperäisistä veljespareista on nykyisessä Varjokuvassa jäljellä basisti Juho Kulmala ja solisti (aiemmin myös rumpali) Kyösti Mäkimattila. Sauli Mäkimattilan tilalle kitaran varteen löytyi korvaaja, Yläneen liepeiltä Virttaalta, Rami Hänninen. Jari Kulmalan jäätyä soittovapaalle yhtye keikkaili hetken ilman vakinaista kosketinsoittajaa, mutta sittemmin tehtävän on suvereenisti ottanut haltuun "urkuvelho" Juha Maunu.

Kyösti Mäkimattila valittiin Tangokuninkaaksi vuonna 2013, jonka jälkeen Varjokuva kävi läpi muutamia rumpalikokelaita. Vuoden 2015 alusta rumpujakkaralla on menestyksekkäästi istunut aiemmin Agents -yhtyeessä vaikuttanut Heikki Sandrén. Nykyinen kokoonpano on hitsautunut yhteen, ja yhtään liioittelematta voinee sanoa, että Varjokuva on parhaimmillaan juuri nyt.

Viime vuosina yhtyeelle on vakiintunut noin 140 esiintymisen vuositahti. Keikkoja tehdään tanssilavoilla, festivaaleilla, laivoilla ja tanssiravintoloissa unohtamatta yksityistilaisuuksia. Yhtyeen tyyli on monipuolistunut vuosien saatossa rautalanka/beat -juurilta laaja-alaisen tanssimusiikin suuntaan. 1950- ja 60-lukujen henki on edelleen vahvasti läsnä sovituksissa ja kappalevalinnoissa, ja tavaramerkiksi alusta asti muodostunut ulkomusiikillinen tyylikkyys kuuluu edelleen oleellisena osana Varjokuvan imagoon.

Varjokuva tuo musiikkiesityksiinsä mukanaan raudanlujan musiikillisen ulosannin lisäksi täysin uniikin tunnelman. Lavalle katsellessa ja musiikkia kuunnellessa voi kuvitella helposti palanneensa tanssilavakulttuurin kulta-aikoihin. Orkesteri ei kuitenkaan ole jäänyt pelkästään retroilun polulle, vaan uusia kujeita ja lauluja pohditaan aktiivisesti.